Kotkanpolku, Joroinen

Lauantaina päätimme lähteä pienelle kävelyreissulle ja kohteeksi mietimme Joroisten Kotkanpolkua. Varmistus kaverilta muutamasta yksityiskohdasta polkua koskien ja päätös oli valmis. Niin lähdimme patikoimaan rengaslenkin sisältämät 7 kilometriä.

Kotkatharjun rinteillä Natura alueella kulkee Kotkanpolun latu- ja patikointireitistö. Merkityt reitit risteilevät jääkauden synnyttämissä, ainutlaatuisissa harjumaisemissa kirkasvetisten lampien ympäröiminä. -www.joroinen.fi-

Ajoimme autolla polun alkupäähän, joka sijaitsee Kotkatharjun ulkoilukeskuksessa (Kotkatlahdentie 186), samasta paikasta löytyy muuten myös Suomen suurin kiinteästi 36 väyläinen Frisbeegolfrata.
Parkkipaikalta paikansi hyvin polun lähtösuunnan. Reppu selkään ja menoksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Polun alku on avointa hiihtoladun pohjaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viitoitus on läpi polun hyvää, eikä eksymisen vaaraa ole.

Alku kulkee valaistun hiihtoladun pohjaa, eikä oikeastaan siinä vaiheessa saa vielä sellaista patikointifiilistä. Hetken käveltyä pääsee kuitenkin syvemmälle metsään ja harjuille, jolloin myös fiilis vaihtuu ja erähenki pääsee kasvamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pientä lupausta tulevista maisemista, harjuista ja mäistä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Metsän vitamiinit.

Alkumatkasta polku on hyvinkin helppoa kävellä. Pohja on tasaista ja polku leveää. Ei juurikaan tarvitse askeliaan tarkkailla.
Me olimme ihan leppoisasti kävelemässä ja meidät ohittikin muutama muu ulkoilija. Yksi meni koiransa kanssa, pari käveli muuten vaan ja yksi ulkoilutti radio-ohjattavaa autoa. Suhteellisen suosittu kävelylenkki, niinkuin luontopolut monesti on. Jos ei halua muihin ihmisiin törmätä, niin luontopolku ei ole se paras vaihtoehto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Alkumatkasta mentiin välillä kuin mökkitietä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Halaustauko.

Jo heti parin ensimmäisen kilometrin aikana kiinnitin huomiota maaston vaihtelevuuteen. Välillä kävellään mäntymetsässä joka vaihtuu sujuvasti sekametsäksi. Polku puolestaan levenee ja kapenee maaston mukaan. Edelleen kävelymaasto vaikutti kuitenkin helpolle, eikä pahoja nousuja tai laskujakaan ollut vielä kohdalle osunut.

Pikkuhiljaa maasto alkoi kuitenkin enemmän mukailla vaaroja ja eteen alkoi tulla sekä hieman jyrkempää nousua kuin myös laskuja. Juuret, kivet ja kannot alkoivat myös ilmestyä polulle, joten askelien kanssa sai alkaa olla tarkkana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Polulta poikkeaminen ei joka kohdassa ollut järkevää.

Luontopolku oli tosiaan hyvin merkattu, joten siltä ei eksymään päässyt. Polulta kuitenkin ristesi monia muitakin polkuja, pienempiä ja isompia. Hieman houkutti noita polkuja lähteä katsomaan, mutta koska mukaan ei sattunut alueen karttaa, niin päätettiin tällä kertaa pysyä koko reitti merkatulla tiellä. En tiedä olisiko joku noista poluista lyhentänyt tai pidentänyt reittiä vai olisiko ne kenties johdattaneet jonnekin aivan muualle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Luonnonmukainen puuaita.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tästä lähti hieman jyrkempi lasku, johon vesi oli tehnyt oman menokourunsa. Mieleen tuli heti miten tuo kouru olisikaan mukava laskea talvella.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sujuva maiseman vaihto edellisestä.

Kilometrit taittuivat tasaiseen tahtiin ja huomaamatta. Kilometrien kulumisen huomasi vain matkatolpista, jotka olivat reitille pystytetty aina yhden kilometrin välein.
Alkutiedustelussa, jonka teimme ennen lähtöä, selvisi että polku kulkisi kirkasvetisten lampien luota. Hieman ennätin jo ruveta lampia kaipailemaankin kunnes noin kolmen kilometrin kieppeillä saavuimme yhden sellaisen äärelle. Polku ei ihan rannasta mennyt, mutta noin kymmenen metrin kipaisu rinnettä alas ja rannassa oltiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kotkatjärvi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Noin puolesta välistä löytyi myös kartta.

Jatkoimme Kotkatjärveltä matkaa ja mietimme vielä hetken aikaa kävelemämme ennen kuin koittaisi kahvitauon aika. Saavutimme 3 kilometrin merkkipaalun ja jatkoimme siitä vielä matkaa jonkin aikaa kunnes saavuimme jonkinlaiselle hakkuumäelle. Istahdimme alas ja kaadoimme termarista kupposet kuumaa nauttien samalla luonnon rauhasta. Jostain kaukaa kuului joutsenen torvi ja vielä kauempaa auton ääni, mutta rauha oli siltikin kahvihetkessä läsnä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuppi kuumaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Minä ihan itte.

Mäeltä laskeuduttuamme päädyimme hetkeksi hiekkatielle jota sai kävellä ehkä noin puolen kilometrin verran kunnes taas opasteet ohjasivat polulle ja metsn siimekseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Polku lähti viemään koko ajan ylöspäin ja harjalle päästyämme totesimme olevamme ehkä reitin korkeimmassa kohdassa. Näköalat olivat kieltämättä makoisat ja sopivasti syksyn väritteiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Reitin kauaskantoisimmat näköalat.

Tuolta mäeltä laskeuduimme taas alaspäin vain käydäksemme siellä ja suunnataksemme taas kohti taivasta. Uusi harju tuli eteemme ja matka jatkui harjun harjanteella talsien.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Luonnon omat portaat.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Polku harjun harjanteella.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Liekkö tämä tuoli Wirkkalan vai Aallon designia?

Varovasti astelimme harjanteelta lopulta alaspäin. Loppua kohti maasto taas hieman helpponi ja vauhtiakin saattoi lisätä.
7 kilometrin maalitolppa tuli silmiemme eteen ja matka oli päätöksessään. Olo oli kevyt ja parkkipaikalle takaisin saapuessa mietti että toisaalta matkaa olisi jaksanut jatkaa hieman pidemmällekin. Se on kyllä kumma juttu. Metsässä tuo 7 kilsaa sujuu leikiten, kaupungissa se tuntuu todella pitkälle matkalle!

Kokonaisuudessaan reitti oli ehdottomasti kävelemisen arvoinen. Kauniit maisemat, jotka alati vaihtuivat. Lähes jokaiselle kilometrille oli oma tunnusomainen maisemansa.
Reitin hyvästä merkkauksesta huolimatta matkalla sai myös eräfiilistä nostatettua.
Reitti oli suhteellisen helposti käveltävissä. Muutamia paikkoja lukuunottamatta huonompijalkainenkin saattaisi tuon matkan taivaltaa ilman suurempia vaikeuksia.
Vastaan meitä tuli myös kaksi maastopyöräilijää, joten ilmeisesti niilläkin voi reitin kiertää. Hullu jos on niin voi ajaa koko reitin, mutta itse suosiolla kantaisin pyörää joissakin kohti.

Ehdottomasti kiertämisen ja kokemisen arvoinen luontopolku!

-JiiKoo-

Ajatuksia? Jaa ne minulle ja muille!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s