Vuokatti, syksy 2016

Viikko oli vielä kesälomasta käyttämättä, ja koska tälle vuotta ei ollut vielä talvilomaa siunaantunut, niin kesäloman jämät tuli käytettyä syyslomana.

Reissuun lähdettiin koko perheen voimin ja auton nokka suunnattiin kohti Vuokattia ja siellä sijaitsevaa Katinkultaa. Lomahuoneisto oli meille varattuna muutamaksi päiväksi.
Aikomuksena oli tarkastella Katinkullan aluetta ilmaisesta näkökulmasta. Paljonhan siellä on ja vaikka mitä, mutta suurin osa on kuitenkin sitä maksullista tekemistä.

Saavuimme maanantaina alkupäivästä, purimme kamat huoneistoon ja lähdimme vinkin perässä läheiseen lasten leikkipuistoon aikaa tuhlaamaan. Puistosta löytyikin ”vaijerirata”, joka oli lasten suuressa suosiossa.
Kävimme myös kävelemässä aluetta ympäri, todeten että se on aikalailla täyteen rakennettu ja puustosta ja pensaista huolimatta tunnelma on hyvin lomakylämäinen.

Illan päälle lähdimme vielä sightseeingille Sotkamon keskustaan. Bongasimme tieltä mahtavan näköisen hiekkarannan (paikan nimi oli muistaakseni Hiukka) ja sinnehän sitä täytyi päästä. Pienen kiertelyn jälkeen löysimme sopivan paikan autolle läheltä rantaa ja menimme talsimaan rantahietikolle. Harvoin olen Suomen maassa nähnyt yhtä mahtavia rantoja kylän keskustassa! Nyt ranta oli toki autio, mutta voin kuvitella sen kesäkuumalla olevan täyteen ammuttu porukkaa!

wp-1476981639948.jpg
Rantaa jatkui pitkälle toiseenkin suuntaan.
wp-1476981639957.jpg
Ylhäällä metsässä kiersi lenkki-/patikointipolku, joka vielä tällä reissulla jäi testaamatta. Tuuli rannalla oli hyytävä.

Maanantai-ilta kruunattiin vielä saunan lämmössä ja painuttiin yöpuulle ajomatkan ja loppupävän touhujen rasittamina.

Periaatteena oli käyttää mahdollisimman vähän rahaa virikkeisiin ja siinä onnistuttiin.

 

Tiistaina kirpparikäynnin jälkeen houkuttelin porukan Lampipolku-nimiselle kävelyreitille. Olin jo edellisenä päivänä katsonut alueen patikointireittejä ja niitähän Vuokatin alueella riittää. Lasten ollessa matkassa, piti valinnan kuitenkin rajoittua niihin helpompiin ja lyhyimpiin vaihtoehtoihin. Lomakylästä mieli kuitenkin halaji metsän siimekseen ja sinnehän sitä lähdettiinkin.

Polku oli nimensä mukainen lähinnä vain alkuosiosta, muutoin reitti kulki pitkälti polkua leveämpää vaihtoehtoa pitkin. Hieman tuo ehkä jopa harmitti, mutta paremman puutteessa menetteli kyllä ihan ok.

 

Kaiken kaikkiaan Lampipolku olisi ollut 5,5 kilometrin mittainen, mutta oikaisimme noin puolesta välistä ja näin ollen puolitimme matkan. Tuo matka oli kuitenkin passeli koko perheellä kuljettavaksi.
Yksin ei saanut polulla tallustella, vaan kanssa liikkujia tuli takaa ja vastaan niinkuin tuollaisessa keskittymässä olettaa saattaakin. Myös reitin varrella oleva laavu oli varsin mallikkaasti miehitetty.

Tiistai-iltana kävimme vielä lastendiskossa pyörähtämässä ja palasimme asunnolle jo valmistautumaan seuraavan päivän kotimatkaan.

Loppujen lopuksi yhdessä kokonaisessa ja kahdessa puolikkaassa päivässä ei hirveästi ennätä tekemään. Aikaa jos olisi ollut enemmän, niin olisi tullut varmaan pari muutakin patikointireittiä testattua.
Mukava pieni miniloma kuitenkin! Periaatteena oli käyttää mahdollisimman vähän rahaa virikkeisiin ja siinä onnistuttiin. Tekemistä riitti, vaikkei euroja mennytkään :)

-JiiKoo-

Ajatuksia? Jaa ne minulle ja muille!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s