Hiljaisuutta kokemassa

Torstaina sain vihdoin metsäsukset itselleni ja kuin tilauksesta perjantaina alkoi satamaan lunta. Perjantain ja lauantain välisenä yönä taivas tarjosi noin 15 cm lunta tänne Pohjois-Savoon. Sehän tarkoitti vain yhtä asiaa – suksia oli lähdettävä testaamaan.

Päivänvalon aikaan oli muuta puuhaa, joten tällä kertaa retkeily kohdistui pimeään metsään otsalampun valokeilan turvin.
Ajelin tutulle seudulle Jäppilään ja kunnianhimoinen aikomukseni oli hiihtää Kivilammen ympäri.

Noin 400 metriä metsässä hiihdettyäni tulin siihen tulokseen, että lammen kiertäminen metsää pitkin oli tällä kertaa liikaa. Pimeydessä en nähnyt tarpeeksi ympärilleni, jotta olisin voinut paremmin reittiä suunnitella. Seutu, jolta liikkeelle lähdin, oli hieman liian tiheää ryteikköä ja lammen kiertäminen olisi kestänyt ikuisuuden!

wp-1480180258224.jpg
Parempia hankia odotellessa…

Palasin autolle, katsoin kartasta reitin sille lokaatiolle, jossa myös kesällä vierailin. Tuolla tiesin nimittäin olevan nuotiopaikan ja koska rinkan täytteenä oli myös halkoja, niin suuntasin kulkuni tuolle tiedossa olevalle paikalle.

Auto porhalsi pitkin lumisia metsäautoteitä, silmät tuijotti vuoroin pimeyteen ja vuoroin kännykän näytöllä olevaa karttaa. Onneksi autoni on kunnon kokoinen farmari, nimittäin pienempi koppimopo olisi saattanut jäädä hankeen makaamaan!

wp-1480180258241.jpg
On hanget ja korkeat nietokset…

Tuota pikaa löysin oikean risteyksen ja tuumasin, että auto saisi jäädä. Metsäautotie vain pieneni ja vaikutti viettävän sen verran alamäkeen, kohti lampea, että olisi parempi jättää auto ja kaivaa taas sukset takakontista. Auto ei nimittäin tulisi takaisin ylöspäin sitä kärrypolkua.

Sukset jalkaan ja matka jatkui mukavasti ja vaivattomasti alamäkeen päin. Laskin lammen rannalle ja yllätyin, että tuo polku ei vienytkään nuotiopaikalle, niinkuin kuvittelin. Kesällä kun nimittäin tulin paikalle hieman toisesta suunnasta metsän läpi!
Sukset pois jaloista, pieni tuumaus ja itsensä paikannus ja päätös singahtaa metsään, oikean käden osoittamaan suuntaan.
Muutama kymmenmetrinen kiviä ja kallioita ylittäen ja saavuinkin suoraan etsimälleni nuotiopaikalle – lähestulkoon paskat housussa! Säikäyttää nimittäin aavistuksen kun tarpoo säkkipimeässä metsässä ja viereisestä puusta lehahtaa lentoon jokin iso otus! Siivet vain läpätti sen mennessä. Liekkö ollut teeri tai metso tai jokin vastaava…

Tein tulet ja kaadoin termarista kupin kahvia. Katsoin ympärilleni näkemättä mitään ja kuuntelin kuulematta yhtään mitään. Tätä olin tullutkin hakemaan!
Istuskelin rauhassa pitkän tovin ja tuumasin, että jos yhtään antaisi mielikuvitukselleen valtaa, niin tuollainen pimeys ja hiljaisuus saattaisi alkaa vaikka pelottamaan.
Minulle tuo kaikki oli kuitenkin uskomattoman miellyttävä ja rauhoittava kokemus!

wp-1480179844266.jpg
Nuotio toi pienen valon muutoin säkkipimeään ympäristöön.

Kotiinpäin ajellessa mietin, että palaan uudelleen lammen kiertämään suksilla, kunhan jäät minut kantavat. Tuolla lammen rannalla on nimittäin jossain laavu (tai näin olen kuullut), jonka haluan vielä löytää.
Vaikka hiihto jäikin tällä kertaa vähemmälle (oli muuten ensimmäinen kerta sitten armeijan), niin reissu jäi kuitenkin reilusti plussan puolelle. Mukava lauantai-ilta!

EDIT: Saamani tiedon mukaan tuo laavu onkin palanut jokin aika sitten, joten sitä on kait sitten turha enää etsiä… :) Kiitos Satunnaiselle Retkuilijalle, joka säästi minut siltä, että etsisin tuota laavua täysin turhaan!

 

-JiiKoo-

One Reply to “Hiljaisuutta kokemassa”

Ajatuksia? Jaa ne minulle ja muille!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s