Melomalla Osmajoella

Ensimmäiset tuntumat

Nyt koitti vihdoin se hetki kun pääsin testaamaan melomista. Hetki, jota olen jo ennättänyt tässä tovin odotella ja siihen valmistautua.

Lauantaina ”heitin” kanootin Passatin katolle, otin perheen pojat matkaan ja suuntasimme Osmajoelle kanoottia testaamaan. Aiemmin olen vain pienissä määrin kanoottia testannut ja tämä oli ensimmäinen kunnollinen melontaretki. Tiedossa oli hieman se, miten kiikkerä yms kanootti on, mutta muuten kaikki olikin sitten uutta.

Laskimme kanootin vesille ja otin muutaman vedon itsekseni ennenkuin noukin pojat laiturilta kyytiin. Etukäteen olin poikia ohjeistanut siitä miten kanootissa ollaan ja ilokseni sain huomata, että oppi oli mennyt hyvin perille. Kun kanootissa istuu nätisti paikallaan, ei tarvitse pelätä kanootin kaatumista oikeastaan lainkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Joki haarautuu kahdeksi. Valitsimme oikean puolen, mutta totesimme saman tien, että se on ”tukittu”. Käännyimme ja lähdimme vasemmanpuoleiselle reitille.

Lähdimme hiljakseen etenemään jokea pitkin. Minä meloin takana ja vanhempi pojista meloi edessä nuorimmaisen istuessa keskipukilla. Hattua täytyy nostaa myös nuoremmalle melojalle, joka piti kanootin liikkeellä ja suunnassaan aina kun itse keskityin hetkeksi kuvauspuuhiin. Jo muutaman sadan metrin etenemisen jälkeen homma alkoi tuntua luonnolliselle ja kyydissä olevat rentoutuivat nauttimaan luonnosta, hiljaisesta liplatuksesta ja nätistä kelistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mukavan tuuletonta melontareittiä.

Matkalla testasin myös kanoottimelojen liittämistä yhdeksi kajakkimelaksi ja sillä melomista. Täytyy sanoa, että inkkarikanootti on syystäkin tehty melottavaksi niinkuin sitä oikeasti melotaan. Helpompi ja mukavampi oli se ”oikea” tyyli kuin kajakkimelatyyli. Eteenpäin kajakkimelallakin pääsi, mutta varmastikin pääsääntöisesti tulen käyttämään sitä alkuperäistä melontatyyliä inkkarikanootissa. Kajakkimelalla melominen toimii paremmin silloin kun istutaan lähempänä veden pintaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Myös poika halusi kokeilla kajakkimelalla melomista.

Reilut 1,5 kilometriä melottuamme, vesilintuja ihasteltuamme ja vastaantulevia melojia moikattuamme, joenuoma laajentui järvenseläksi ja myöskin tuulta/aallokkoa rupesi enemmän esiintymään, joten päätimme että on aika pitää paussi ja lähteä sitten takasinpäin. Olematon kokemus ei vielä tuonut varmuutta lähteä isommalle selälle melomaan.
Rantauduimme siis hetkeksi nauttimaan eväitä metsän siimekseen ja evästelyn jälkeen palasimme vesille ja lähdimme tuloreittiä melomaan takaisin päin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Evästauolle rantauduttu.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Takaisin päin matkalla.

Puolessa välissä joenuoma jakaantui kahdeksi (toinen uomista on tukittu puomeilla ja laitureilla) ja muodostaa saaren reitille. Päätimme rantautua uudelleen ja käydä tuossa saaressa hieman ”tutkimusretkellä”.

Kun kaikki ei mene putkeen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jälkimmäinen rantautuminen, jossa paikka ei ollut niin hyvin valittu.

Tutkimusretken jälkeen tapahtui se moka tälle reissulle. Syyn otan omille niskoilleni ja pistän osaltaan kokemattomuuden piikkiin.
Rantautumiskohtamme oli hieman jyrkempi törmä. Lähtötilanteessa menin itse kanootin perälle, nuorimmainen asettui keskipukille ja vanhempi pojista ”laski” kanoottia hieman vesille. Kanootti otti kuitenkin törmästä vauhtia liiakseen, keikahti ja samalla oma paino siirtyi liiaksi toiselle puolelle, jolloin kanootin kippaaminen oli väistämätöntä. Seurauksena oli pulahtaminen veteen sekä omasta että nuorimmaisen toimesta.
Pahasti tuossa ei käynyt vaan nousimme vaan pikaisesti rannalle, nuorimmainen vähän yli polviin asti kastuen ja itse hieman enemmän.

Kippaamisen yhteydessä lähti karkuteille yksi mela ja reppu. Tulipahan todettua, että nekin siis kelluu!
Pyysin poikia ottamaan jäljelle jääneet tavarat ja etsimään saarekkeelta tasaisemman kyytiin tulo paikan. Itse kumosin kanootista siihen tulleet vedet pois ja lähdin tavoittamaan karkuteille päässeitä välineitä.
Tavarat sainkin nopeasti melottua kiinni ja nostettua kyytiin. Sen jälkeen nappasin pojat (tällä kertaa hallitusti) kyytiin rannalta ja meloimme vielä loppu matkan takaisin lähtöpaikkaan. Hieman märkänä, muttei kuitenkaan tilanteesta lannistuneina :)

Ensimmäinen melontaretki oli siis tapahtumarikas ja antoisa. Tänä päivänä olen havainnut käden olevan hieman kipeä melomisesta, mutta melonta ei varmastikaan jää tähän. Sen verran mukavaa puuhaa se oli!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä tästä reissusta opimmekaan?

Ensimmäinen kokemus oli opettava ja tässä muutamia mieleen painuneita havaintoja satunnaisessa järjestyksessä:

  1. Kiinnitä erityistä huomiota juuri kanootista nousuun ja siihen tulemiseen. Matkan päällä kanootti kyllä pystyssä pysyy suht hyvin (siis kun on rauhallinen vesi). Osuvin kohta kaataa kanootti on juurikin se hetki kun siihen menet tai siitä nouset.
  2. Hanki kuivapussit niille tavaroille, jotka ei vedestä tykkää. Tämä tuli todettua jo heti ekalla reissulla. Ilman kuivapussia kännykkä olisi ollut entinen.
  3. Katso huolella rantautumispaikka. Mieti varsinkin jo etukäteen se, että takaisin vesille lähteminen on helppoa. Vaikutti siltä, että rantautua voi hankalampaankin paikkaan, mutta ongelma saattaakin tulla vasta takaisin vesille menossa.
  4. Huolehdi tavalla tai toisella, ettei kaikki melat karkaa. Ongelmissa oltaisiin oltu, jos molemmat melat olisivat karkuun päässeet. Jotenkin kannattaa varmistaa, ettei ”kaikki munat ole yhdessä korissa”. Tavarat voi sitoa kanoottiin kiinni tai sitten jos mahdollista, niin pitää osa tavaroista (esim. toinen mela) rannalla/laiturilla niin kauan että varmistaa ongelmattoman lähdön. Nappaa sitten loput vielä matkaan. Toki tässäkin kannattaa huomioida, ettei kurottelua hirveästi voi tehdä jos aikoo kanootin pystyssä pitää :)

 

Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia harjoitteluita ja seikkailuita!

-JiiKoo-

9 Replies to “Melomalla Osmajoella”

  1. Nonnih… mukava lukea, että homma kiinnosti ja lisää on tulossa. :)
    Muutama vinkkin näin jälkikäteen opiksi seuraaville retkille:
    -rantautuminen ja vesille lähtö on parasta tehdä vähänkään jyrkemmällä rannalla kanootti rannan suuntaisesti. Toinen pitää kiinni kanootista toisen noustessa siihen. Sitten toinen tukee kanoottia melalla vaikka pohjasta toisenkin noustessa kyytiin. Tällä vältetään mainitsemasi tilanne. Myös kontallaan kanootin pohjalla oleminen tukevoittaa ja laskee painopistettä.
    -niinkuin mainitsit, kannattaa kamppeet pakata säkkeihin. Niihinkin kannattaa laittaa reilusti ilmaa ja sitoa kunnolla kiinni. Tällöin kanootti kelluu kaatuessaankin paremmin. Itse käytän 60l tynnyreitä. Niiden kanssa kanootti kelluu nurin päin käännettynä 10-15cm syvyydellä.
    -varamela kannattaa pitää aina mukana ja sidottuna kanoottiin kiinni vaikka lyhyellä hihnanpätkällä. Näin ainakin yksi mela säilyy tallessa vaikka kanootti kaatuisi.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kanootin omistajalta kuulin, että tuossa mallissa kuulemma istuimet toimii kellukkeina. Pitäisi kantaa 3 aikuista vesilastissa…pitääköhän tätäkin kesällä kokeilla?! :D

      Tykkää

      1. Todennäköisesti kantaakin. Kellukkeet estävät kanootin uppoamisen pohjaan mutta ei siitä montaa senttiä ole pinnan yläpuolella jos on vesilastissa. Jos melojat ovat kyydissä, istut kainaloita myöten vedessä. Tämä on tullut muutaman kerran testattua isomman kosken jälkeen aikana ennen aukkopeitettä. :D

        Liked by 1 henkilö

  2. Hieno aloitus uudelle harrastukselle. Onnittelut!

    Havaintosi ovat päteviä, kanoottiin meneminen ja poistuminen ovat vaaranpaikkoja. Seuraavaksi pahin vaaranpaikka on liukkailla rantakivillä käveleminen, siitä on varomattoman helppo luiskahtaa veteen, *molskis*.

    Pienenä mainoksena vielä, kannattaa tutustua Avokanoottiyhdistyksen toimintaan. Siellä on Suomen parasta tietämystä tältä alueelta. Retkiä järjestetään vuosittain mm. Baltiaan (vappuretki, sen vedän minä), Kymijoelle (koskipuljausopetus) ynnä muita (mm. syystapaaminen, jossa voi viikonlopun aikana kokeilla monia kanootteja ohjatusti tai vähemmän ohjatusti).

    Lisää retkiä vaan!!

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista ja vinkistä yhdistyksen suhteen! :)
      Lisää retkiä varmasti tulee ja monissa niistä on kanootti epäilemättä mukana. Mahtavaa kun nyt pääsee paikkoja kokemaan täysin uudesta kulmasta – sieltä vesiltä käsin :)

      Tykkää

  3. Hauska melonta.
    Melan karkaamisesta, Pentti Louhisola myi minulle ensimmäisen kunnon kanootin, MadRiver Duckhunterin. Hän piti kaupantekijäisiksi melonnan oppisession, josta yksi oppi oli ”Melan ottaa kädestäsi sitten ambulanssinkuljettaja”. Mela kädessä kanoottiin mennessä ja poistuessa. Yksinmeloessa varamela ain amukana.
    Täällä lisää: http://off-road-paddler.blogspot.fi

    Liked by 1 henkilö

Ajatuksia? Jaa ne minulle ja muille!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s