Pumpulikirkko, Rautavaara

Pari viikkoa sitten vierailimme Rautavaaralla Metsäkartanolla, jonka jutun voit lukea täältä.
Tuolla reissulla lähdin poikani kanssa toisena päivänä pienelle patikointiretkelle kohti Pumpulikirkon hiidenkirnua.

LRM_EXPORT_20170616_141351

LRM_EXPORT_20170617_185205

Ajoimme autolla mahdollisimman lähelle kohdetta ja pääsimmekin pieniä hiekkateitä ihan äärelle saakka, sillä käveltävää jäi vain noin 1,5 km suuntaansa. Tämä oli tällä kertaa tietoinen valinta, sillä patikointi Metsäkartanolta asti olisi vienyt melkein koko päivän ja tuolle päivää se ei ollut paras vaihtoehto.

Aurinko helli täydeltä taivaalta kun sukelsimme kyltin osoittamaan suuntaan, kohti metsän uumenia.
Polku oli alusta pitäen helppoa kävellä ja erottui niin hyvin maastosta, että suunta oli koko ajan hyvin selvillä.

LRM_EXPORT_20170617_185250-1

Alkumatkasta kengät hieman kastuivat, sillä polun pohja oli kostea eikä joka paikassa kiertäminenkään parantanut tilannetta mainittavasti.
Välillä taukoillen ja vettä hörppien jatkoimme talsimista eteenpäin hienossa kesäsäässä polkua ja ajoittain pitkospuita pitkin. Ötököitä ei juurikaan esiintynyt, joten kävely oli leppoisan mielekästä.

LRM_EXPORT_20170616_141429

Puolessa välissä menomatkaa, meitä vastaan tuli pariskunta. Reitin helppoudesta kertoo sekin, että tuo pariskunta oli lähtenyt liikkeelle ”kaupunkivaatteissa” ja hyvällä mielellä näyttivät siitä huolimatta liikkeellä olevan :) Tervehdimme toisiamme niinkuin retkeilytapoihin kuuluu (tämä on muuten mukava tapa) ja jatkoimme matkaa molemmat seurueet omiin suuntiimme.

LRM_EXPORT_20170616_141644

Pienen lammen ohitettuamme, pikkuhiljaa maisema alkoi muuttumaan hieman kivikkoisemmaksi ja kallioita alkoi näkymään välillä vasemmalla, välillä oikealla.
Aavistelin meidän lähestyvän oikeaa lokaatiota, eikä mennyt pitkäänkään kun polku saapui pienelle aukiolle, jonka toisella laidalla häämötti iso aukko kallion seinässä.

LRM_EXPORT_20170617_185550

LRM_EXPORT_20170616_141535

Menimme tutkimaan hiidenkirnua hieman tarkemmin ja poika kapusi ensimmäisenä kallion sisään ja tuumasi pohjalta löytyvät vielä jäälauttoja. Kallion sisällä vallitsi kostean viileä ilmasto, oikeastaan juuri sopiva huilitauolle aurinkoisen metsälenkin jälkeen.

LRM_EXPORT_20170616_141446

Hiidenkirnu oli noin vajaa kymmenen metriä korkea (syvä), läpimitaltaan muutaman metrin ja tosiaan toiselta puolelta auki ”revennyt”. Sisään pääsi hyvin nousemaan ja ihailemaan kallion reunoihin piirtyneitä uurteita.

Jäähdyttelimme aikamme ja ihailimme tuota luonnon muovaamaa aukkoa, kunnes lähdimme samaa reittiä takaisinpäin autolle.

Pieni evästauko tulomatkalla kiven nokassa tauotti leppoisaa kävelyämme hiljaisessa metsässä, jossa ylilentänyttä lentokonetta lukuunottamatta kuului vain linnun ääniä ja tuulen suhinaa puissa.
Vaihdoimme muutaman sanan vastaantulleen vanhemman pariskunnan kanssa ja tuota pikaa olimmekin takaisin autolla.
Kumma muuten, miten tulomatka tuntuu aina menomatkaa lyhyemmälle?

LRM_EXPORT_20170616_141621

Hiidenkirnu oli ensimmäinen laatuaan minullekin (ja myös pojalle), joten yhtä uutta kokemusta rikkaampana palasimme Metsäkartanolle jatkamaan päivän muita puuhia.

Mukava pieni patikointireissu, jonka halutessaan pystyy tekemään myös pidemmän kaavan mukaan jättämällä auton Metsäkartanolle ja patikoimalla alueen lukuisia polkuja pitkin kohteelle.

-JiiKoo-

One Reply to “Pumpulikirkko, Rautavaara”

Ajatuksia? Jaa ne minulle ja muille!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s