Pyöräretki Joensuun tienoilla, 124 km

Eilen aamulla latasimme kaksi pyörää auton peräkonttiin ja lähdimme ajamaan kohti Joensuun kupeessa olevaa Ylämyllyä.
Olimme katsoneet päivän lenkin etukäteen ja tämä kiekka oli se kakkosvaihtoehto, johon jouduimme turvautumaan kun Puumalan suunnalle sääennuste näytti vesisadetta.
Aina aurinkoinen Karjala sitä vastoin toivotti meidät tervetulleeksi tasaisella syyssäällä. Tai näin ainakin ennuste lupasi.

Reittimme koostui Pyhäselän kiertämisestä vastapäivään, eli Ylämylly-Rääkkylä-Hammaslahti-Joensuu-Ylämylly.

wp-1505659925543.
Reitti kartalla.
Processed with VSCO with a6 preset
Kamat ja kulkupelit takakontissa.

Lähdimme liikkeelle aikalailla tasan klo 10 aamupäivällä hilpeällä tuulella ja täynnä odotusta. Retkikaverini oli jo tottuneempi pidempien lenkkien ajaja, mutta minulle tämä oli ensimmäinen ja mieli oli odottava.

Kaarroimme Ylämyllyltä kohti maaseutua ja tunsimme sen vapauden, joka pyöräillessä tulee. Tie oli meidän – lukuunottamatta sitä kolmatta retkipyöräiljää, joka ohitettiin pari kertaa ja joka kuittasi ohituksemme aina kun jäimme pitämään taukoa. Tätä kissa ja hiiri – leikkiä jatkui jonkun matkaa, kunnes ”seuralaisemme” kääntyi kohti Liperiä ja me jatkoimme kohti Rääkkylää ja lossia, jonka olimme reitillemme tarkoituksella suunnitelleet. Onhan se vain hienoa matkustaa lossilla, vaikkakin edes pienen matkan. Se kun ei ole jokapäiväistä herkkua.

Processed with VSCO with a6 preset
”Ratsut” lossin kyydissä.

Lossimatkan jälkeen aloimme jo pikkuhiljaa odottelemaan Rääkkylää ja ensimmäistä ruokataukoa. Ennen lounastusta kävimme kylällä hieman pyörimässä ja etsimässä laturia kaverin iPhoneen, mutta yllättäen etsintä ei tuottanut tulosta. Löysimme kaupan, jossa olisi ollut latureita vanhoihin nokialaisiin, vaan ei omppupuhelimiin.

Pyörälaukuista huolimatta päätimme retken tehdä pitstoppien avulla, eli kävimme syömiset ostamassa sieltä missä ruokatauko oli. Eli marssimme Rääkkylän S-Markettiin nappaamaan vähän purtavaa ja ”leiriydyimme” kaupan edustalle evästelemään.
Evästelyn aikana ennätti hieman vilu tulla. Olisi pitänyt ottaa ylimääräinen takki taukoja varten matkaan. Kaveri ottikin (ja laittoi sen minun sivulaukkuun), mutta eipä muistanut sitä pukea päällensä – ei vaikka siitä nimenomaan oli tauolla puhetta.
Vaihdoimme vielä muutaman sanan SPR:n avustuskerääjän kanssa, jonka jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Hammaslahtea.
Pari kilsaa poljettuamme alkoi taas olla mukavan lämmin ja siinä vaiheessa se kaverikin muisti, että hänellä olisi se takki tosiaan matkassa ollut!

Processed with VSCO with a6 preset
Rääkkylän kirkko.

Rääkkylän ja Hammaslahden puolivälin tienoilla rupesi satamaan vettä ja ajaminen ei ollutkaan enää niin mukavaa. Liekkö sateella ollut oma osansa asiaan, mutta polkeminen tuntui raskaalta ja jalat olivat suhteellisen hyvin maitohapoilla. Kaveri ajoi maantiepyörällään huomattavasti kevyemmän näköisesti. Varmasti maantiepyörän rullaavuus ja keveyskin on eri luokkaa, mutta uskonpa myös kunnolla olevan oma osansa asiaan :)
Periksi ei kuitenkaan voinut antaa ja kammen pyöritys jatkui tasaisen tappavaa tahtia eteenpäin sateen jatkuessa yhä edelleen.

Tarpeeksi sateessa poljettuamme päätimme antaa vesisateelle erävoiton ja kaarsimme pienen kyläkaupan katokseen sadetta pitämään. Kiire meillä ei ollut, joten miksipä kastella itseään turhaan.
Harmiksemme kyläkauppa oli mennyt jo siltä päivältä kiinni, mutta katos tarjosi meille kuitenkin tarvittavan suojan odotellessamme kovimman sateen loppumista.

Sateen taukoamisen odottaminen toi myös uutta virtaa jalkoihin ja matkan jatkaminen tuntui hieman kevyemmältä, eikä Hammaslahti tuntunut ajatuksissa enää niin kaukaiselta.

Saavuimme Hammaslahdelle, jossa oli tarkoitus pitää toinen hieman pidempi tauko. Kävimme täydentämässä juomavarastoa ja istuimme jälleen kaupan pihalle nauttimaan pikkukylän elämästä.
Edestakaisin ajeleva bemari viesti lähestyvästä lauantai-illasta. Liekkö sitten ollut katsastamassa tarjontaa illan kyytiläisistä?

Hammaslahdelta jatkoimme matkaa pienen harhalenkin jälkeen kohti Suhmuraa ja samalla jatkui myös reitin varrella kehkeytynyt ”bongaa S-Market”-peli. Pikkukylistä ja maaseudusta huolimatta, bongasimme ajon aikana tuhottoman monta tuon ketjun liikettä. Niitä tuntuu oikeasti olevan ihan joka niemessä ja notkelmassa.
Suhmuran pätkä olikin sitten yksi koko reitin parhaista pätkistä. Mutkaista ja mäkistä tietä riitti hyvän matkaa kohti Joensuuta.
Suhmuran tiellä myös kuittasimme yhdessä alamäessä meidät juuri ennen sitä ohittaneen pappatunturin. Surutta menimme alamäessä edelle, joskin ilo oli vain hetkittäinen sillä alamäkeä seurasi taas ylämäki ja pappatunturi ohitti meidät toistamiseen. Kaveri yritti päästä mäessä tuon mopon imuun, mutta eihän siihen voimat riittänyt. Tuhoon tuomittu yritys jo ennenkuin se edes mieleen tulikaan!

Processed with VSCO with a6 preset
Jossain reitin varrella.

Suhmuran jälkeen lähestyimme pikkuhiljaa Joensuuta ja alkoi se ehkä reitin tylsin vaihe. Joensuun läpi ajaminen ja viimeinen kymppi kohti Ylämyllyä. Maantieajo oli ohitse ja loppumatka menikin pyöräteitä pitkin.
Liekkö sitten pääkopassa se vika, että viimeinen kymppi oli niin tuskainen. Tuntui, ettei matka lopu koskaan, mutta pakko oli vaan jatkaa polkemista.

Vihdoin näimme Ylämyllyn Shellin valot ja voitonriemu valtasi mielen. Reissu oli ohitse ja kunnialla läpäisty. Ennakkoon ajateltu 130 kilsaa ei rikottu, mutta se ei meitä haitannut. Millään ei halunnut enää jäädä pyörimään ja keräämään tuota puuttuvaa reilua viittä kilsaa mittariin.

Kaikenkaikkiaan reissu oli onnistunut trippi. Ensimmäinen pidempi pyörämatkani, joka ei varmastikaan jäänyt viimeiseksi. Joskin se ehkä oli tämän syksyn viimeinen pidempi maantielenkki.

Four Corners toimi aivan mainiosti ja vaikka se hävisikin ”vastustajalleen” maantiepyörälle vauhdissa, niin positiivinen yllätys oli se, että kädet, hartiat ja niska säilyi täysin kivutta koko matkan. Matkan varrella tapahtunut hetkellinen hyytyminenkään ei varmasti ollut pyörän, vaan polkijan vika. Vaikka toistuvasti molemmat ääneen lausuimme, että keskinopeutta voisi hiljentää, niin emme sitä kuitenkaan osanneet tehdä ja ensimmäisen puoliskon reilun 25 km/h:n tuntivauhti hyydytti meikäläisen siinä yhdessä vaiheessa.

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu. Seuraavaa odotellessa ja suunnitellessa!

P.S. Kotimatkalla auton ratissa vastaan tuli useampi asianmukaisesti varustautunut pyöräilijä. Viidennen kohdalla mietittiin, ettei voi olla sattumaa ja pienen selvityksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että ovat randonneur-ajajia. Olivat pe-iltana lähteneet Hangosta ja matkalla Kolille checkpointtiin. Tavoite heillä on viikossa vetäistä Hangosta Petsamoon. Hatun nosto heille ja korkealle!

-JiiKoo-

Ajatuksia? Jaa ne minulle ja muille!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s