Kahville Hammerfestiin

Ajatus Hammerfestiin kahville menosta syntyi jo samaa aikaa Lapin reissun suunnittelun kanssa.
Olen käynyt kertaalleen ajamassa Norjan roadtripin parin kaverini kanssa. Tuosta on aikaa lie jo 12 vuotta ja tuolloin ajoimme Kirkkoniemeen ja sieltä läpi Pohjois-Norjan aina Hammerfestiin saakka. Reissun jälkeen aina aika ajoin minulle on tullut mieleeni, että haluaisin käydä tuolla sympaattisessa pikkukaupungissa toisenkin kerran ja nyt kun ”huudeille” oltiin menossa, niin oli oikeastaan itsestäänselvyys, että ajamme tuolla käymään, sillä olihan tuo ihan nurkilla, vain noin 350 kilometrin päässä siitä, missä olisimme muutenkin jossain vaiheessa reissua.
Ainoa pieni pähkinä tässä oli se, että kahvireissu olisi järkevintä tehdä suoraan Hetasta lähtiessä ja pohjalla olisi siis vaellus. Ei annettu tämän häiritä meitä, vaan Hammerfest pidettiin kirkkaana mielessä läpi suunnitelmien.

Saavuimme siis Pallas-Hetta vaellukselta tiistaina aamupäivästä Hettaan. Siitä reissusta voit lukea täältä.
Kello oli noin puoli kolme iltapäivällä kun olimme saaneet kaikki hommat Hetan kylällä tehtyä ja suuntasimme Passatilla kohti rajaa. Minä en ajanut tälläkään reissulla metriäkään.
Joku saattaisi pohtia mitä ihmeen järkeä on lähteä ajamaan vajaa 400 kilsaa suuntaansa kahvien takia, mutta pohjoisessa välimatkat hämärtyvät ja kun tuonne oli jo vajaa 900 kilsaa tultu, niin eihän tuo tuntunut matkalta eikä miltään.
Minulla oli myös maisemat vielä mielessäni ja halusin nähdä onko aika ne kullannut vai oliko ne tosiaan sitä mitä muistelinkin. Matkaseurani puolestaan oli aiemmin käynyt Altan suunnalla ja muualla Pohjois-Norjassa, mutta Hammerfest oli kokematta. Syitä oli siis tarpeeksi ajoreissua varten!

Porhalsimme ylöspäin vauhdikkaasti ja lähestyimme rajaa. Rajalla meitä vastassa ei ollut ketään ja valitsimme ”Ei tullattavaa”-kaistan ja yhtäkkiä olimme hypänneet ajassa tunnin taaksepäin ja renkaamme pyörivät pitkin Norjan asfalttia ja kohti Kautokeinoa.

Kautokeinossa ei meille ollut mitään mainittavaa, eikä meidän matka siinä pysähtynytkään. Seuraava etappi olisi Alta ja tuolla alkaisi näkymään jo paremmin sitä, miksi olimme matkalle lähteneet. Ei siis kahvia, sitä olisi lie ollut Kautokeinossakin, mutta niitä vuonoja ja vuoria.

LRM_EXPORT_20180613_135100.jpg
Ensimmäinen varsinainen maistiainen siitä, miksi Norjaan kahville lähdimme.

Altassa huomasimme ensimmäisen kerran yhden pienen liikenteeseen liittyvän jutun.
Kun tulet oikealta, niin saat tulla mihin väliin ja miten päin vain. Jonkun pitäisi näille norjalaisille viedä sellaisia väistämisvelvollisuuskylttejä. Ihan muutama sellainen risteys tuli vastaan, jossa oikealta tuleville olisi kaiken järjen mukaan pitänyt sellainen kyltti olla – vaan ei ollut. Sama meno jatkui Hammerfestissakin, viekää joku sinnekin saakka niitä samoja kylttejä!

Norjan puolella näimme jo enemmän poroja teidenkin varsilla ja kovin olisimme halunneet nähdä lampaitakin, kun yksi kyltti niistä varoitti, mutta ne jäi näkemättä. Missä lie olivat lampaat kun eivät varoituksesta huolimatta uskaltaneet esille tulla.
Välillä ärsytimme paikallisia hidastamalla porojen kohdalla tarpeettomankin hiljaiseen vauhtiin, kuskin halutessa kuvata aivan pieniä vasoja ikkunasta.
Välillä puolestaan menimme kansainvälisessä saattueessa kun edellä porhalsi ruottalainen ja takaa hiosti venäläinen autokunta.

LRM_EXPORT_20180613_135401.jpg
Avaraa maisemaa ja pitkää tietä ylängöllä.
LRM_EXPORT_20180613_135153.jpg
Lakeudet muuttui ja kalliot tulivat teiden varsille.

Pitkän matkaa ajoimme kallioiden siimeksessä myös yhden norjalaisen kuorma-auton perässä. Se oli suht hyvä mittari paikallisten rekkamiesten kaistapäisyydestä huolimatta. Jos edellä menevä rekka-auto ei mutkaan jarruttanut, niin lie ei meidänkään tarvinnut.
Suhteellisen vauhdikkaasti tuo rekka-auto eteni eikä meillä ollut tarvetta sitä ohittaa. Ei sen puoleen, ei niitä ohituspaikkoja olisi ollutkaan noilla kohtuullisen kapeilla ja mutkaisilla teillä.
Sen verran tiet olivat kapeat, että aina kun jokin isompi auto tuli vastaan, niin viereisellä penkillä kuski kohdatessa kallistui hieman oikealle päin. Hetken tuota toimintaa katselin ja sitten kysyinkin, että mahtuuko noin paremmin ohitse? Varmaan se alamäessäkin painuu kyyryyn, niin on pienempi ilmanvastus…

LRM_EXPORT_20180613_135535.jpg
Sillan yli, sitten vasemmalle ja tunneliin…Ei enää pitkä matka Hammerfestiin.
LRM_EXPORT_20180613_135207.jpg
Tuon samaisen sillan kupeesta toiseen suuntaan katsottuna.
LRM_EXPORT_20180613_135327.jpg
Kahvipaikka alkaa häämöttämään edessä päin.

Saavuttuamme Hammerfestiin ensimmäinen huomioni oli se, minkä muistinkin jo entuudestaan. Kaupunki näyttää siltä kuin sinne olisi pudoteltu taloja rinteeseen vähän sinne sun tänne ja ilman minkäänlaista kaavoitusta. On jokaista väriä ja mallia iloisesti sekaisin. Erittäin sympaattista ja piristävää!

Ajelimme pitkin kaupungin raittia edes takas ja katselimme maisemia. Enimmäkseen auton ikkunoista, sillä keli vaihteli noin viiden minuutin välein aina auringonpaisteesta räntäsateeseen.

LRM_EXPORT_20180613_135120.jpg
Pääkatua pitkin.
LRM_EXPORT_20180613_135138.jpg
Perusmaisema Hammerfestilaisille.
LRM_EXPORT_20180613_135235.jpg
Merimiehet työssään.

Aikamme raittia ajeltuamme (ja niitä oikealta tulevia väistellen) katsoimme karttaa ja pyrimme niin pohjoiseen kuin autolla vain suinkin pääsee ilman lauttoja tai muita vastaavia apuvälineitä. Eli siis ihan perinteisesti tietä pitkin ja mantereella pysyen. Luulen, että saavutimmekin suurin piirtein sen lakipisteen ja tuolta bongasimmekin hiekkarannan. Olisi muuten ollut pirun kiva paikka viettää aurinkoista kesäpäivää! Tällä kertaa kuitenkin lämpötila taisi olla jossain +4 tienoilla ja tuuli oli melkoinen. Ja ei hätää, kyllä sitä vettäkin alkoi tulla juuri kun siinä rannalla olimme ja kuvia napsimme.

LRM_EXPORT_20180613_135301.jpg
Toisenlaisella kelillä vesi olisi ollut jopa kutsuvaa…

Rantareissun jälkeen teimme sen minkä vuoksi tuonne tulimmekin, eli kurvasimme huoltsikalle ja nappasimme take away kahvit matkaan. Oli muuten yllättävän hyvää automaattikahvia.
Nyt oli tehty se mitä pitikin ja muutaman poikkeaman ja pyörähdyksen jälkeen lähdimme siihen suuntaan, josta olimme tullutkin ja kiihdytimme auton keskiyön auringossa kohti Yllästä ja mökkiä, joka oli tukikohtanamme, mutta jossa emme olleet koko reissulla vielä ennättäneet juurikaan olla.

Paluumatkalta ei oikeastaan ole mitään mainittavaa. Paitsi ehkä se, että DJ heitti kehiin jo iskelmää ja muutoinkin musiikin valinta alkoi olla jo haastavaa kun autossa oli lyhyen ajan sisään istuttu jo aika monta tuntia.
Puoli kolmen aikaan yöllä olimme takaisin mökillä ja moneen yöhön ensimmäistä kertaa sängyssä nukkumassa.

-JiiKoo-

One Reply to “Kahville Hammerfestiin”

Ajatuksia? Jaa ne minulle ja muille!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s